Viikonloppuna..

Tätä oli viikonloppuna 🙂

Minä en tuossa kuvassa laukkaa vaan tyttäreni ja hänen heppa ja koira. Koira oli onnessaan kun pääsi hepan kanssa kisaamaan… edellä meni…

Kun on tarpeeksi saanut laukata niin koira on tämän näköinen….. 😀  Tyytyväinen..

Elävä malli…

Tyttären koira pääsi malliksi.. vähän sitä tylsistytti, mutta muutaman namun voimalla istui nätisti..

JO riittää kiitos!!!!!! Please…..  Mieluummin lenkille, kunnon ruoka-annos tai rapsutuksia…

Kiirettä pitää..

Tyttären koira on ollut hoidossa ja se ei ole mikään sohvaperuna, vaan energinen Staffi. Nyt sillä on kuitenkin jalan loukkaantumisen takia vähän rauhallisemmat kaksi viikkoa, eläinlääkärin määräyksestä.

Muutenkin tämä viikko on kiireistä. Kohta on Singaporeen lähtö ja satayksi asiaa mitkä pitää hoitaa ennen sitä…  Lista on pitkä, mutta ei auta mikään. Tänään hoidin hiukset, niihin laitettiin raitoja ja tasoitusta, niinkuin yleensä ja nyt taas pärjään jonkin aikaa.
Mukavaa viikkoa! 🙂

Lenkillä…

Oli keskipäivä mutta oli hämärää… aika kaunista kuitenkin meren rannalla, koska oli tyyntä, jospa aurinko olisi edes vähän vilkaissut…

 

Linkistä voi hyvin todeta sen talven ja kesän eron… tuota kun katsoo niin tulee haikea olo, kesää, kevättä ikävä.. tulisi jo..
http://www.youtube.com/watch?v=nTjyt-6hJQw

Blogger herjaa että kuvatila loppui, poistin muutaman kuvan Picasasta ja pitäisi pienentää muita, en tiedä jaksanko, ainakaan vielä. Kuitenkin blogissa tulee olemaan hiljaista nyt, koska olen Suomessa eikä mitään ihmeellistä kuvattavaa tai kirjoitettavaa ole. Päivityksiä tulee harvemmin.

Harmaata..

.. täällä Suomessa, ja pimeää.. Harmaa maisema, tihkusade, kylmää, kurainen koira… Mun oma Coton De Tulear varsinkin. Kummasti suomalaiset vain jaksat puurtaa, vaikka ulkona on pimeätä ja harmaata… Pakkohan se on jaksaa, syödä vitamiineja ja ottaa energiaa muista asioista, kuten liikunnasta, hyvästä ruoasta, ystävistä ja muista asioista, kuka mistäkin… Auringosta energiaa täällä ei saa. Mulla ehkä varastossa hieman vielä, mutta hupenee päivä päivältä..

     Alla kuvassa minun tämän hetkinen työsarka; tytär jolla jalka paketissa ja hänen energinen koiransa…

          Kampaaja piristi päivää ja sain kiva nutturan.. 😉 ja piti vähän leikkiä Samsungin kuvakäsittelyllä 🙂

Koirat…

Minulla on ollut kaksi koiraa elämäni aikana, toinen vielä elossa eli kääpiökokoinen Coton De Tular-vanhus. Bichon Havanese, ”pieni suuri koiramme”, kuoli pari vuotta sitten, oli jo melkein 15-vuotias ja kärsi sairauksista. Havanese oli todella vilkas ja pirteä koiravanhus, kunnes sairaudet alkoivat vaivata.
Haaveilin aina lapsuudessa omasta koirasta, mutta en sitä ikinä saanut, mutta kun oikea aika koitti hankin pienen mustan Havanesen. Se hankittiin oikeastaan koko perheelle ja tarkoitus oli, että lapsetkin voivat sitä taluttaa, siksi niin pieni rotu. Koira olikin tosi tärkeä lapsille ja varsinkin keskimmäinen tyttäreni kiintyi siihen ja koira häneen.. siksi olikin kova paikka, kun hänen ylioppilasjuhlien jälkeen, koira piti viedä eläinlääkärille lopetettavaksi…. Jäljellä on nyt valkoinen puuvillakoira.
Vanhin tytär hankki itselleen viime syksynä oman koiran, ei mitään pientä kääpiökoiraa vaan massiivisen Staffin.. sillä onkin ihan eri voimat kun minun vanhalla pumpulikoiralla.. Vanhus on kyllä vielä pomo ja pentu kiertää sen kaukaa ja kunnioittavasti, hyvä niin!!

Staffin silmä hohtavat kauniisti 🙂
Cottonilla on otsis silmillä, parturia kaipaisi.. Pitää jonain kauniina päivänä ottaa taas sakset käteen…
Toisella kaverilla ei otsis edes kasva 😀

❤  Parhaat kaverukset silloin joskus… ❤

Nuuksio..

Kävimme tyttären kanssa Nuuksiossa lenkillä, koirat mukana.. Valittiin reitti kyllä vähän huonosti, koska se ei päätynytkään takaisin parkkipaikalle, jossa auto odotteli, vaan ihan jonnekin muualle.. eli jouduttiin palaamaan koko matka takaisin samaa polkua.. Onneksi minunkin vanha koira jaksoi reippaasi koko matkan. Metsässä oli vielä joissain paikoissa lunta ja kuraista, kevät tulee sinnekin hiljalleen…

Koirien uimalassa..

Vietiin tyttären kanssa hänen Staffi uimaan. Ensimmäiset kerrat pelottivat mutta nopeasti tottui ja oli tosi innoissaan menemään uudelleen ja uudelleen jne… 🙂


Voi kun noloa… 😉
Näyttää niin mielenkiintoiselta….

 

Ensin vähän autetaan suunnassa..



Sitten osataan jo itse. Hauskaa!!!!